31.10.12

Olen varmaan tehnyt tästä päivästä liiankin ison peikon omaan mieleeni. Eihän tämän oikeasti ole milläänlailla sen kummempi päivä kuin muutkaan. Mutta tänään olisi ollut rv 40 ja se maaginen laskettuaika. Jos kaikki olisi mennyt niinkuin piti, olisin nyt kotona jännittämässä sairaalaan lähtöä enkä hautausmaalla itkemässä. Elämä ei aina ole reilua. Kaiken ahdistuneisuuden ja surun olen padonnut tähän päivään ja nyt se kaikki purkautuu suruna, masennuksena, katkeruutena.. niin epäreilua.
Kyllä tämä tästä. Vähän jo lohdutti että pääsin viemään kynttilän hautausmaalle. Ja sain pienen hetken ihan yksin omille ajatuksilleni. Yhden mummon taisin tosin vähän säikäyttää kun pois lähtiessä luulin jo selvinneeni tunnemyrskyistä, kunnes radiosta tuli herkkä kappale ja itku alkoi uudestaan.

Seuraava herkkä paikka saattaa olla joulu. En ollut kovin montaa vaatekappaletta tulevalle vauvalle ehtinyt hankkia. Mutta yhden puna-harmaa raidallisen potkupuvun ostin ja muutamia sukkia. Ajattelin että tässä vauvan on hyvä pötkötellä aattoaamuna. Joulu on ollut mulle aina tärkeä ja kuulun niihin ihmisiin jotka aloittaa joululaulujen kuuntelun jo lokakuussa. Voi olla että tänä vuonna hiljennytään vain kiittämään siitä mitä kaikkea meillä on, ja yritetään olla surematta sitä mitä olisi voinut olla.

Vaatekaapissa

On pitänyt tässä jo pitkään siivota Iipun vaatekaappi. Sieltä kun saattaa välillä vaatteita kaivaessa tulla vastaan ihan pieniä vauvanvaatteita ja neiti kuitenkin on jo täyttänyt 2v :D
Olen tuota hommaa kuitenkin koko ajan siirtänyt tulevaisuuteen, mutta nyt kun viimeinen lomaviikkoni vähenee kovaa vauhtia, päätin sen vihdoinkin tehdä.

Tässä kaikki pieneksi jääneet vaatteet. Aika hurja kasa.

Onneksi jäi neidillekkin vielä vähäsen vaatetta, ei tarvitse palella.

Ihanasti tuli lisää tilaa kaappiin. Josko sen saisi myös pidettyä tässä kunnossa :)

Tiedän etten ole maailman järjestelmällisin ihminen. Ja voi olla että jos suomessa tulee oma versionsa Himohamstraajat - ohjelmasta, saatan joutua mukaan. Mutta lupaan ainakin yrittää pitää tyttären vaatekaapin paremmin ajantasalla.

Illalla

Pikkuneidin iltasatuhetki:

Ollaan luettu jo useampana iltana iltasaduksi Tarinoita Muumilaaksosta - kirjaa. Yleensä nää hetket vaan menee niin että äiti lukee ja tyttärellä on ihan omat kuvionsa..

...tänään mm. peiteltiin pehmoleluja ja juteltiin niille päivän kuulumisia.

Ei tainnut ihan hirveästi sadusta mennä kuulijan korviin.

Ei se mitään. Itse nautin kovasti iltasatuhetkistä. Muumit on niin mukavia kavereita. Usein ongelmana onkin etten malttaisi lopettaa lukemista vaikka kuuntelija olisikin jo sammunut :D

Isoveikan iltasatuhetki jäi tänään välistä. Kävi taas niinkuin monena muunakin iltana. Ensin väitetään kiven kovaa ettei minua yhtään väsytä ja parin minuutin päästä sängystä kuuluukin jo tasaista tuhinaa <3

"Se oli ensimmäinen lumisade uuden vuoden jälkeen, ja Muumipeikko oli hyvin hämmästynyt.

Hiutale toisensa jälkeen laskeutui hänen lämpöiselle kuonolleen ja suli.

Hän tavoitti niitä käpäläänsä ihaillakseen niitä hetken, hän katsoi ylöspäin ja näki niiden leijuvan kasvojaan kohti. Niitä tuli yhä enemmän ja enemmän, pehmeinä ja kevyinä kuin untuvat.

Näinkö se käykin, mietti Muumipeikko. Ja minä kun luulin, että lumi kasvaa alhaaltapäin!"

Aamulla

Jouluteetä ja villasukkia, mitäpä muuta sitä maanantai aamuunsa kaipaisi..

Mukavaa alkanutta viikkoa :)

Kotona

Nappailin aikani kuluksi muutamia kuvia meidän kodista. En todellakaan tiedä sisustamisesta yhtään mitään joten mitään sisustusblogia tästä ei tule. Tykkään kyllä lueskella sisustusaiheisia lehtiä ja katsella kauniita kuvia mutta kotiin asti niistä harvemmin mitään tulee. Meidän tavarat on enemmän kaikki käytettyjä, vanhoja ja ennenkaikkea halvalla saatu kuin uusia ja kalliita. Itse viihdytään täällä meidän kolosessa, joten eikös se ole se kaikkein tärkein asia :)

Iipun huoneesta

Parvekenäkymää

Meillä asustaa myös Nipsu - pupu...

...ja akvaarion kuningas, jolla toistaiseksi ei vielä ole nimeä :)

Petun huoneessa

Vessa, kylpyhuone ja vaatehuone jäi vielä kuvaamatta, ehkä parempi niin. Meidän makuuhuoneesta varmaan myöhemmin tulee kuvia, jos jaksan joskus siivota sieltä kaiken ylimääräisen tavaran pois :)

Pakkasta

Ihana ilma ollut tänään. Lasten ilo pienestä lumikerroksesta on niin tarttuvaa että väkisinkin tulee hyvälle mielelle, aurinkokin paistaa niin nätisti. Lähdettiin aamupäivällä lasten kanssa metsään kävelemään, jäätyneet lätäköt oli petun mielestä hirmu jänniä :D

Vähän enemmänkin saisi tulla lunta, päästäisiin pulkkamäkeen :)

Tämä vuosi...

 ...ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Meille piti tulla vauva tänä vuonna. Laskettuaika olisi ollut ihan kohta, 31.10. Sen sijaan meille syntyikin pieni enkelityttö 03.07.12, rv 22+5. Kuolinsyyksi paljastui tukokset istukassa ja väärin kehittynyt napanuora. Tyttö ei saanut riittäviä eväitä elämään, vauva väsähti ja lopulta pieni sydän ei enää jaksanut.

Olen mielestäni päässyt suurimman surun ja pettymyksen yli, mutta sitten on päiviä joina ajatuksiin ei muuta mahdu kuin että tää on niin epäreilua. Tänään on ollut yksi sellainen päivä.
Kävin aamupäivällä kaupoilla. Kiertelin aikani kuluksi vaatekauppoja ja katselin josko olisi lapsille löytynyt jotain pientä kivaa. Olen yrittänyt ihan tarkoituksella vältellä vauvojen vaatteita, koska niistä mulle tulee vaan paha mieli. Ajattelin nyt että ei ne enää tee pahaa, ja ihan hyvin voin pois mennessä oikaista tuosta vauvanvaatteiden läpi. Ei olisi kannattanut.. silmiin osui niin pieni mekko ettei millään uskoisi kenenkään siihen mahtuvan. Kyyneleet nousi heti silmiin ja ajattelin että tuommosia minunkin pitäisi nyt pystyä ostelemaan. Tuli kyllä kiire ulos siitä putiikista.

Koko tämä syksy on ollut jonkinlaista itsetutkiskelun aikaa mulle. Lapset ja perhe on niin iso osa minua itseäni että on tuntunut kuin osa minustakin olisi kadonnut.. En olisi koskaan osannut arvata että jotain tälläistä voisi joskus osua omallekkin kohdalle, kaipa tämä on ollut hyvä herätys elämän todellisuuteen. On ollut vaikea iloita muiden raskausuutisista, tekisi mieli olla ilkeä ja sanoa että "mitäs siinä hehkut, se kuolee kuitenkin". Onneksi olen osannut pitää suuni kiinni.

Nyt tämä minun 4kk:n "äitiyslomani" on päättymässä ja viikon päästä pitäisi olla takaisin työelämässä. Vähän jännittää ja ahdistaa mutta myös innoissani odotan että pääsen tekemään muutakin kuin märehtimään elämääni kotona. Tuo pieni ahdistus johtuu eniten siitä että töistä pois jäädessäni olin vielä raskaana, pelkään että joku tulee kyselemään tai sanomaan jotain tyhmää.

Joulupukilta voisin toivoa parempaa ensi vuotta meille :)

5v neuvola

Kävästiin eilen esikoisen kanssa 5v neuvolassa. Poikaa pikkuisen jännitti ja kyseli koko aamun että mitä siellä tehdään. Totesikin heti kun astuttiin sisään että pelottaa, mutta onneksi meillä on kiva neuvolatäti ja nopeasti petukin sitten rentoutui ja alkoi höpöttämään omia juttujaan. Juttuja tuolla pojalla kyllä riittääkin, kaikille jotka vaan jaksaa kuunnella :D

Kuuloa ja näköä ei antanut katsoa, oli kuulemma liian pelottavaa. Ne pitäisi sitten vielä myöhemmin käydä tarkistuttamassa. Saatiin lähetteet sitten puheterapiaan (R-kirjain puuttuu puheesta), toimintaterapiaan ja neuvolapsykologille. Ongelmia on mm. pojan ylivilkkaus, ei jaksa kovin kauaa keskittyä tehtäviin. Saksilla ei osaa leikata / ei osaa hahmottaa miten niitä saksia pidetään kädessä ja kynäote puuttuu. Itselleni tuli yllätyksenä että 5 vuotiaan kuulemma pitäisi osata kirjoittaa jo oma nimensä, meillä ei siis olla vielä lähelläkään sellaisia taitoja. Poika on myös todella herkkä varsinkin koville äänille ja uusille tilanteille.

Hyvä että katsotaan nyt tarkemmin näitä juttuja ennen koulun alkamista, tiedetään sitten miten toimitaan. Voi olla hyvinkin mahdollista ettei poika tule pärjäämään normaalissa koululuokassa ja jonkinlainen pienryhmä / avustaja tarvitaan.

 Muuten meidän petu on kyllä todella hurmaava tapaus (tietenkin näin äidin näkökulmasta), kohtelias, herkkä, myötätuntoinen ja kova poika laulamaan. Mielikuvitusta ja tarinoita riittää.

<3

Uusi alku

Tässä onkin vuosi vierähtänyt siitä kun tämän blogin aloitin. Jospa sitä saisi nyt vähän useammin aikaiseksi kirjoitella ja herätettyä tämän henkiin.
Paljon on mahtunut vuoteen, palaillaan niihin tässä kunhan kerkiän.
Olen ollut 4kk poissa töistäkin, reilu viikon päästä pitäisi palata takaisin ja arki muuttuu taas. Lapsillekkin tullut tänä syksynä paljon muutoksia kun aloittivat päiväkodissa. Kivasti on alkanut sielläkin sujumaan, toivotaan että jatkuu samaan malliin.

Hyvää loppusyksyä, kovasti yritän saada enemmän tekstiä aikaiseksi blogiini :)