Matkan teko sujuu yleensä melko rauhallisesti, Petu aiheuttaa bussissa pientä hämminkiä omine pikku omituisuuksineen. Itse niihin tottuneena en yleensä edes kiinnitä huomiota muiden matkustajien ihmetteleviin katseisiin, mutta välillä käy mielessä että olisipas kivaa matkustaa joskus edes kerran ilman sen suurempaa showta. Poika pelkää mm. sitä että jää bussiin yksin, että jään pois kertomatta hänelle. Niin ei ole koskaan tapahtunut joten kaikki tuo on vain hänen oman päänsä sisällä. Istumapaikan pitää olla niin että hän näkee minut koko ajan, etten pääse karkaamaan. Tämä tietenkin on hieman haasteellista jos bussissa on täyttä ja ihmiset eivät aina ymmärrä sitä että minkä takia tämän pojan pitää päästä istumaan juuri siihen tiettyyn penkkiin, ja minkä takia hänellä menee pasmat sekaisin jos se ei onnistu. Toinen haaste on moottoritie. Petu pelkää että bussi ajaa kolarin tai ei pysähdy pysäkille. Noo, näistäkin huolimatta pääsimme taas kerran mummolaan ja saamme viettää mukavan viikonlopun rakkaiden ihmisten keskellä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti